Karisto 2014
413 s.
Reilu kolmekymppinen nainen ei ole varsinaista kohderyhmää Shell's Angles - sarjalle. Olinkin alkuun aika lailla epäluuloinen; toisaalta halusin lukea kirjat mutta samalla mietin onko niillä minulle mitään tarjottavaa. Kyllä oli ja on, paljonkin. Ykkösosan Shell's Angles luin viime vuonna alkusyksystä ja ihastuin. Kolme poikaa perustavat mopojengin, vaikkei heillä vielä mopoja olekaan. Mukaan saadaan yksi tyttö, ja kesä on täynnä odotusta sekä vauhdin hurmaa. Otin kirjan seiskaluokkalaisten kirjavinkkaukseen ja kävi niin, että heti ensimmäisen ryhmän oppilaat lainasivat kaikki kolme paikalla ollutta nidettä :)
Tämä toinen osa on vähintään yhtä hyvä, jos ei hivenen parempikin. Tässä mopojengin touhut menevät aiempaa enemmän överiksi, tosin letkeällä tavalla.
Rudi, Samu ja Hane lähtevät suunnittelemattomalle mopomatkalle. Syynä on mikäs muu kuin nainen, tai siis tyttö. Rudi on ihastunut Hannaan, joka kesätöiden loputtua on lähtenyt kavereidensa kanssa Kalajoelle. Pojat keräävät Rudille bensarahaa tempuilla ja pääsevät pian matkaan. Kalajoki onkin sen verran kaukana että matkalle mahtuu vaikka mitä kommelluksia. Etenkin kun pojat samalla kuvaavat videoita teemalla "etpä tohi". Reissuun sisältyy niin lehmillä ratsastamista, lenkkimakkara uimahousuissa kuin kylmälaukkuun piilotettu ihmispää - ja paljon paljon muuta. Hauskuuden lomassa pohditaan vakavampiakin asioita, etenkin ihastumisia, seurustelua sekä flirtin ja uskottomuuden rajaa.
Rudi kuitenkin huomasi muiden yllätykseksi kypäränsä likaisuuden ja putsasi sen huolellisesti ennen kuin uskalsi laittaa sen taas päähänsä. Vaikka kypärä puhdistuikin, jäi siihen silti hyvin voimakas haju, joka muistutti poikien rodeoratsastuskokeiluista lehmien kanssa. Saatuaan kamppeensa kasaan he jatkoivat taas matkaansa kohti Kalajoella odottavia kuuluisia hiekkarantoja.
Aurinko paistoi, liikennettä oli vähän ja kaikilla oli mukavan odottava ja iloinen tunnelma. Rudi muisteli ajaessaan Hannan lähettämää kuvaa, hänen hymyään ja vesipisaroiden kimallusta auringon lämmittämällä paljaalla ja ruskettuneella iholla. Hän joutui ajamaan hajun vuoksi letkan viimeisenä, mutta se ei haitannut, koska hän eli jo ajatuksissaan etukäteen niitä upeita, ikimuistoisia hetkiä, jotka hänellä ja Hannalla vielä olisi edessään Kalajoella. Tänään, tässä ja nyt Rudi oli onnellisempi kuin koskaan. Pahanhajuinen mutta onnellinen.
Jo vain, tässä on vallan mainio road trip aikuiseenkin makuun. Tuli kesää odottava fiilis, vaikkakin minä aion liikkua hiukan lyhyempiä matkoja ja polkupyörällä. Tietysti lukiessa tuli myös oma nuoruus mieleen, se kuinka kivaa oli mennä kaveriporukalla johonkin, esimerkiksi festareille junalla. Vapaus, yhdessäolo, eläminen hetkessä, luottamus siihen ettei elämä erota...
Kirja oli esillä vinkkauksessa, oppilaat katsoivat että kauhean paksu. Sanoin heille että verratkaapa ykkösosaan, se on pientä fonttia painettuna tiheään ja leveästi, tässä on väljä fontti isolla rivivälillä ja kapealla palstalla. Että paksussa kirjassa ei välttämättä olekaan isompi luku-urakka kuin ohuemmassa :) Uskon ja toivon, että sarja onnistuu poikien lukuinnon lisäämisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti